TULI SEIS - patruunat pois, harjoitus on päättynyt !

Kouluttajuus

Kokemuksena 20 vuorokautta elämistä kenttäolosuhteissa; johdettuna yhteensä 144 taisteluammuntaa valoisalla ja pimeällä; puolustaen sekä hyökäten, 5 vuorokautta vaativassa kaksipuoleisessa taisteluharjoituksessa. Vuosangan taisteluammunnoissa ja -harjoituksessa koulutettiin jälleen osaavia taistelijoita ja kykeneviä johtajia vaihtelevissa talviolosuhteissa.

Taisteluammunta on parhaimmillaan käytännönläheinen taistelukoulutuksen oppimistapahtuma, jossa kaiken kouluttajuuden ja oppimisen taustalla on aikaisemmin Santahaminassa opiskellut sotatieteelliset teoriat ja opinnot.

Oppiminen edellyttää aina sekä kouluttajalta, että koulutettavalta onnistunutta vuorovaikutusta. Kouluttaja pyrkii opettamaan ja koulutettava oppimaan. Molempien asennoituminen oppimistapahtumaan ratkaisee lopputuloksen. Erityisesti juuri taisteluammunta edellyttää harkittua johtamista ja vahvaa johtajuutta. Hyväksi ammunnanjohtajaksi harjaantuminen ja kouluttajaksi kasvaminen vaatii useita toistoja.

Maanpuolustuskorkeakoulun ampuma- ja taisteluharjoitus ei ole pelkästään kadettien kouluttajuuteen oppimista varten. Myös kadettien opettajat ja harjoituksen johtaja ovat oppineet jotain uutta. Muiden joukko-osastojen kouluttajat ovat tukeneet erinomaisesti kadettien opetusta ja tuoneet mukanaan omien joukko-osastojensa hyviä käytänteitä.

Kiitos erinomaisen vuorovaikutteisesta koulutusilmapiiristä !

Palvelusturvallisuus

Palvelusturvallisuuden kannalta harjoituksessa pyritään edistämään avointa koulutuskulttuuria sekä koulutustapahtumien riskien hallintaa: vaarat tunnistetaan ja vältetään, tai pienennetään niiden aiheuttamat riskit hyväksyttävälle tasolle. Riski on vahingon mahdollisuus; se kuvaa vaaran suuruutta aiheutuvien vahinkojen vakavuuden ja tapahtuman todennäköisyyden yhdistelmänä. Riskiä voidaan pitää siedettävänä, jos sitä on vähennetty varautumalla sellaiselle tasolle, joka voidaan sallia ottamalla huomioon lakisääteisin velvoitteisiin perustuva tehtävä ja turvallisuudelle asetetut tavoitteet. Avoimessa koulutuskulttuurissa henkilöstö hyödyntää tietoja jakamalla niitä ja keskustelemalla jatkuvasti eri toimintavaihtoehdoista suunnitelmien ja toteutuksen parantamiseksi aina turvallisempaan suuntaan.

Toimintakyky

Vuosangan talviset ja vaativat olosuhteet ovat antaneet hyvät mahdollisuudet oppia käytännön ja kokemuksen myötä uusia puolia myös yksilön toimintakyvyn merkityksestä. Jos toimintakykyä tarkastellaan yksilön kokonaisvaltaisena toiminnallisena taitona, on harjoitus varmasti antanut jokaiselle mahdollisuuden kehittymiseen ja kasvamiseen. Harjoituksessa tehdystä ja koetusta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Oppimistilanteita on ollut tarjolla laajalla skaalalla huipentuen ammuntojen suunnitteluun ja johtamiseen.

Toimintakyvyn kannalta tärkeäksi on noussut myös kyky ja taito huolehtia itsestä ja toisista: Talviolosuhteissa ihmisen on juotava sekä syötävä säännöllisesti ja riittävästi jo pysyäkseen lämpimänä. Myös varustus ja tilanteen mukainen vaatetus vaativat jatkuvaa huoltoa. Jokaisen on pidettävä huoli siitä, että säilyttää oman toimintakykynsä vaativissakin olosuhteissa, sillä uupunut ei jaksa huolehtia itsestä eikä muista. Johtajan riittävä ”toimintakykyreservi” pitää huolta siitä, että johtaminen ei lakkaa vaativissakaan olosuhteissa. - Toimintakyky on näkynyt taitona, jolla itsestä ja kaverista pidetään huolta, totesi eräs kadeteista.

Kadettien kehittyminen kouluttajuuteen jatkuu ja tulokset näkyvät muutaman vuoden päässä ”kentällä”.

Kiitän kaikki harjoitukseen osallistuneita sekä harjoitusta tukeneita joukko-osastoja, erityisesti Kainuun Prikaatia, hyvin onnistuneesta harjoituksesta.

Turvallista kotimatkaa eri puolille Suomea !

Harjoituksen johtaja
Everstiluutnantti Jukka Seppä

Perustaidot kunniaan

Allekirjoittaneille puolustushaaran vuoksi metsämaasto ei ole tyypillinen ympäristö, joten Vuosangan taistelu- ja ampumaharjoitus on meri- ja ilmavoimien kadetille jossakin määrin harvinaista herkkua. Kovinkaan monessa muussa yliopistossa ei teoriaa ja käytäntöä sidota näin hyvin yhteen; toisena viikkona voidaan istua kravatti kaulassa luennolla, ja toisella viikolla saatetaan olla pimeässä Kainuun metsässä soveltamassa noita opittuja asioita käytäntöön.

Vuosangan harjoituksen tarjoamat lähes ääriolosuhteet sekä käytössä olevat varusteet ja kalusto mahdollistavat oman toimintakyvyn rajojen testaamisen turvallisessa ympäristössä, mikä on melko ainutlaatuista yliopistomaailmassa. Harjoituksen koulutukset liittyvät olennaisesti talviolosuhteissa toimimiseen ja oman toimintakyvyn ylläpitoon, mitkä ovat suomalaisen sotilaan perustaitoja. Ulkopuolisen silmiin esimerkiksi hiihtokoulutus tuo mieleen vain yläasteen pakollisen liikuntatunnin, mutta tässä ympäristössä noinkin yksinkertaisen taidon merkitys korostuu. Suunnistustaitokin tuntuu turhalta kunnes olet eksyksissä.

Hyödyllisten taitojen lisäksi harjoitus kehittää entisestään lujaa kadettihenkeä. Mikään muu ei lähennä ihmisiä niin paljon kuin yhteiset kokemukset ja kun nukkuu monta viikkoa kylki kyljessä. Molemmissa vaiheissa on omat haasteensa ja jokaisella on varmasti heikot hetkensä, mutta ei ole vielä tullut vastaan tilannetta mistä ei yhdessä olisi selvitty.

Kokonaisuutena harjoitus on kokemus jota muistellaan vielä vuosienkin jälkeen. Siviilimaailmassa moni olisi varmasti valmis jopa maksamaan näistä kokemuksista, joita tällaiset harjoitukset tarjoavat.

Teemu ja Joonas

"Normipäivä"

Ammunnan valvojan ”normipäivä” alkaa ampumapäivinä aikaisin. Majoituksessa Honkavaarassa kellot herättävät yleensä kuuden jälkeen, suurin osa väestä on kuitenkin hereillä paljon aikaisemmin tömistäjien ja ovien paukkeen takia. Pikaisesti nautitun aamupalan jälkeen suunnataan päivän varsinaisen työn ääreen; ampumapaikalle.

Ampumapäivä MPKK:n ampumaharjoituksessa kestää parhaimmillaankin n. 12 tuntia. Välillä, vastoinkäymisien tai aikavarkaan iskiessä paljon pidempään. Päivät noudattelevat ampumapaikasta riippumatta samaa kaavaa: ammunnan valmistelu- ja harjoitusvaihe, kovapanosvaihe sekä ammunnan päättäminen. Päivittäin toteutetaan kaksi kokonaisuutta: A- ja B-ammunnat, eli lähtökohtaisesti sama ammunta sekä valoisalla että pimeällä.

Valvojan tehtävä on ohjata ja opastaa ammunnan johtajaa, ja vastata viime kädessä siitä että ammunta toteutetaan turvallisesti. Tämä työ toki aloitetaan jo hyvissä ajoin ennen varsinaista ammunnan johtamissuoritusta. Kadetit suunnittelevat ja valmistelevat ammunnat työryhmissä, ja valvojat mm. tarkastavat vaara-alueiden ja ampumakäskyjen oikeellisuuden, sekä opettavat omalle työryhmälleen ammunnan johtamiseen liittyviä varoteknisiä ja käytännön asioita.

Parhaassa tapauksessa valvoja tuntee olonsa ampumapäivänä lähes tarpeettomaksi. Jos valmisteluissa ja opetuksessa on onnistuttu, kadetti pystyy jo tässä vaiheessa johtamaan itsenäisesti sujuvan ja turvallisen ammunnan. Ensimmäisen ampumaviikon aikana onkin ollut ilo nähdä hyviä suorituksia ja myös kehitystä opiskelijoiden taidoissa. Viikonlopun aikana ammuntojen johtovastuu siirtyy seuraavalle työryhmälle, ja ensimmäisen viikon havaintojen perusteella ammuntoja pyritään kehittämään entistä paremmiksi.

Ammuntojen valvojat

Taisteluharjoitus

Vuosangan harjoituksen taisteluvaiheesta olimme kuulleet karmivia tarinoita vanhemmilta kadeteilta. Hirmuisia pakkasia, valvottuja öitä, pitkiä hiihtoreissuja ja niukasti ravintoa. Odotukset eivät olleet hirveän hohdokkaat, mutta nuori upseerinalku ei ole moisista huhuista moksiskaan. Intoa puhkuen pakkasimme reput ja ahkiot taistelukuntoon ja aloitimme suksimarssin käsketylle majoituspaikalle. Ensimmäisellä miehellä ei aina edes latua ollut ja seuraavillekin se oli vain jälki hangessa jota seurata. Edes tähdet eivät valaisseet taivaltamme, mutta ennen aamuaurinkoa saavuimme määränpäähän. Aamuyöstä saimme kuin ihmeenkaupalla kasattua jäätyneestä kangasmytystä teltan, joka oli kotimme seuraavat 4 yötä. Sähkölämmityksestä haaveilu ei lämmittänyt tarpeeksi, joten jouduimme turvautumaan hieman työläämpään puulämmitykseen.

Päivät kuluivat erilaisissa taistelukoulutuksissa. Ensimmäisenä vuorossa oli tiedustelutehtävä. Kuunvalossa hiihtäen etsimme merkkejä vihollisen mahdollisesta ryhmityksestä ja toiminnasta. Apuvälineinä oli kahden henkilökohtaisen optisen sensorin lisäksi paremmalla pimeänäkökyvyllä varustettuja valonvahvistimia ja lämpökameroita. Tehtävä ei ollut helppo, mutta mukavuudenhaluisen vihollisen sytyttämä nuotio hehkui kirkkaana lämpökameran näytöllä jo kilometrin päästä. Keräsimme tiedot ja palasimme kotitukikohtaan valmistautumaan seuraavaan tehtävään.

Aamulla joukkueemme sai tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa väijytys. Asiantuntijan neuvojen ja paikan valinnan jälkeen aloitimme tehtävän valmistelut. Kaivoimme hankeen jokaiselle taistelijalle oman tuliaseman ja hiihdimme irtautumisladut valmiiksi. Seuraavan aamun koitteessa siirryimme asemiin odottamaan h-hetkeä. Vihollisen saattueen saapuessa kohdalle alkoi armoton tulitus ja porrastettu irtautuminen ennalta määritettyyn kokoontumispisteeseen.

Seuraavan koulutuksen aiheena oli oman tukikohtamme puolustuksen kehittäminen. Rakensimme lumesta taisteluasemat ja määritimme vartiopaikat, jotka olivat miehitettyinä ympäri vuorokauden. Saimme vihiä vihollisen liikkeistä oman yöllisen tiedustelumme ansiosta, joten vihollisen isku ei tullut yllätyksenä. Vartiomies havaitsi vihollisen hyvissä ajoin ja torjuimme hyökkäyksen onnistuneesti.

Viimeinen osio oli harjoituksen soveltava vaihe. Siinä pääsimme testaamaan koulutuksissa opittuja asioita ja soveltamaan niitä eri tilanteissa. Komppanian päällikkö käski ryhmille vastuualueet, joihin siirryimme, milläpä muullakaan kuin suksilla. Allekirjoittaneet ilmavoimien sekä merivoimien kadetit voittivat arvonnan ja pääsivät tiedusteluryhmiin, jotka majoittuivat maastossa eristyksissä yön yli ilman telttaa ja valmiita polttopuita. Osa ryhmästämme valvoi herkeämättä vastuualuettamme vihollisen liikkeiden varalta ja osa odotti suojassa valmiina toimintaan. Epäonneksemme kohdallemme ei osunut yhtään vihollisen osastoa, mutta pääjoukot onnistuivat torjumaan vihollisen iskun suojaamissaan kohteissa. Harjoituksen taisteluvaihe päättyi ja väsyneet taistelijat pääsivät hetkeksi latautumaan seuraavan viikon koitoksiin.

Teemu ja Joonas

Taisteluammunnat

Naapurini sanoi vuosi tai pari sitten taloyhtiön joulusaunassa, että upseerin työ on yksi harvoja korkeakoulutettuja tehtäviä, jossa on vapautettu pelkästä toimistopöydän takana istumisesta. Se on osuvasti sanottu. Sama pätee myös sotatieteiden opiskeluun: kadettiupseeriksi opiskeleva on siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että opetus ei rajoitu ainoastaan luokkahuoneeseen tai auditorioon. Luokkahuoneissa saadun akateeminen osaaminen siirretään käytäntöön mahdollisimman todentuntuisella koulutuksella. Tulevia työtehtäviä harjoitellaan käytännössä niin Kadettikoululla Santahaminassa ja puolustushaarakouluissa ympäri Suomen kuin erilaisissa ja eripituisissa maastoharjoituksissa.

Taisteluammunta kokoaa yhteen sotilaskoulutuksen eri osa-alueita

Maastoharjoituksista erityisesti ampumaharjoitukset ja niissä pidettävät taisteluammunnat ovat eräänlaisia koulutuksen kulminaatiopisteitä. Taisteluammunta sisältää suuren osan niistä osa-alueista, jotka tekevät koulutuksesta sotilaskoulutusta: ainakin ampumataidon, taistelutekniikan ja johtamisen. Ennen taisteluammuntaa näitä osa-alueita on yleensä harjoiteltu enintään muutamaa kerrallaan. Ampumataitoa harjoitellaan yksinään ampumaradalla, taistelutekniikkaa itsessään muodollisissa koulutuksissa ja taistelutekniikkaa sekä johtamista samanaikaisesti taisteluharjoituksissa. Taisteluammunta kokoaa nämä osa-alueet yhteen.

Taisteluammunnan valmistelu alkaa kauan ennen ampuvan joukon saapumista

Ampuma-alueella on ennen ampuvan joukon saapumista tapahtunut paljon. Taisteluammunnalle on luotu tilanne, joka toimii koko taisteluammunnan kehyksenä. Tilanne kuvaa ampuvalle joukolle sen, mitä ennen taisteluammunnan alkua on tapahtunut ja sisältää suoritettavan tehtävän. Ammunnan johtaja ja tarvittavat toimihenkilöt suorittavat maastossa tuliasemista maalialueelle mittaukset, joiden perusteella määritetään taisteluammunnan vaara-alue. Ammunnan maalitoiminta valmistellaan; maalitoimintaa voivat olla esimerkiksi radio-ohjattavat Jaster-maalilaitteet, kiikkulaitteet, paikallaan olevat, esiin tulevat tai liikkuvat panssarivaunumaalit, ilmamaalit sekä erilaiset maastossa liikkuvat ryömijät ja ilmapallomaalit. Ammuntaa elävöitetään esimerkiksi omaa ja vihollisen epäsuoraa tulta kuvaavilla räjähdekentillä sekä rynnäkkökivääreistä rakennettavilla ja paukkupatruunaa ampuvilla haamuaseilla ja etälaukaistavilla savuheitteillä. Kaikella maalitoiminnalla ja suunnittelulla pyritään luomaan ampuvalle joukolle niin realistinen taistelutilanne kuin varomääräysten asettamien reunaehtojen puitteissa on mahdollista. Tässä kaikessa riittää tekemistä useaksi päiväksi ja ammunnan johtajalle kyseessä on itsessään johtamissuoritus, joka suurelta osin määrittää, kuinka hyvin tuleva ammunta onnistuu.

Panssarintorjuntaryhmän johtaja, tuhoa vihollisen taistelupanssarivaunu lammen pohjoispuolella!

Ampumapäivä koostuu yksinkertaistetusti kolmesta osasta: harjoittelusta, kovapanosvaiheesta sekä purkuvaiheesta. Harjoitteluvaiheessa ammunnan johtaja varmistuu ampuvan joukon koulutustasosta ja siitä, että varsinainen kovapanosvaihe voidaan suorittaa taisteluteknisesti oikein ja turvallisesti. Harjoittelun jälkeen ammunnan johtaja käskee kovapanosvaiheen alkaneeksi.

Ammunnan johtaja antaa ampuvan joukon johtajalle käskyn tehtävän suorittamisesta. Realistinen tilanteen kuvaaminen ja todentuntuinen tehtävä tuovat ovat tärkeässä osassa, jotta ammunnasta tulee totuudenmukainen. Ryhmää ei voi lähettää hyökkäämään komppaniaa vastaan eikä joukkue pysäytä puolustustaistelussa armeijakuntaa. Kovapanosvaiheessa ampuvan joukon aikaisempi koulutustaso sekä ammunnan harjoittelun laatu tulevat hyvin esiin. Myös ampuvan joukon hyvä yhteishenki näkyy suorituksen laadussa selvästi: jopa hyvin vähän aikaa yhdessä toiminut joukko pääsee huomattavasti parempiin tuloksiin, kun joukkoon on kasvanut hyvä ja hurtti yhteistoiminnan siemen. Ammunnan jälkeen ammunnan johtaja antaa joukolle palautteen ja muuttaa ammunnan valmistavaa koulutusta seuraavia koulutuspäiviä ajatellen esiin tulleiden huomioiden mukaisesti.

Kadettialikersantti

Talviharjoituksen taival

Jo pitkään kadettikurssimme alussa olimme kuulleet erilaisia tarinoita liittyen koulutuksemme rakenteeseen ja siihen liittyviin harjoituksiin. Hyvän ryhmäytymisen ja tiiviin yhteisolon ansiosta olemme pystyneet tähän asti toimimaan tiiviinä joukkona, joka ottaa haasteen kuin haasteen vastaan valppain mielin.

Vanhempi kadettikurssi kertoi meille paljon omia kokemuksiaan Vuosangan harjoituksesta kylmissä olosuhteissa. Kertomukset toistivat paljon itseään heidän kokemastaan kylmyydestä ja haastavista olosuhteista pitkässä harjoituksessa. Kylmyys tuli suurelta osin esille, koska vanhempi kurssi koki yli 30 °C pakkaset. Oman toimintakyvyn kehitys tuli omalla kurssillamme esille varusteiden keräämisenä loputtomiinkin asti. Kurssimme ehdottomana vahvuutena oli kadettien erilainen koulutustausta, jonka avulla loppu kurssistamme sai arvokasta tietoa siitä kuinka tulisi varautua kylmiin olosuhteisiin.

Odotimme Vuosankaa heti koulun alkamisesta asti. Harjoitus tuntui kaukaiselta ajatukselta, joka kuitenkin lähestyi ”uhkaavasti”. Huomasimme seuraavaksi jo istuvamme bussissa Mikkelin kohdalla suuntana Vuosanka. Bussissa tunnelma tiivistyi eriasteisen jännityksen ja odottavaisuuden välimaastoon. Saapuessamme Vuosankaan olosuhteet eivät kuitenkaan olleet niin arktiset kuin olimme itsellemme antaneet ymmärtää. Lunta oli paljon ja maasto poikkesi paljolti Maanpuolustuskorkeakoulusta Helsingin Santahaminassa.

Saavuimme Vuosankaan vasta varsin myöhään keskiyön aikaan, mutta se ei tunnelmaa latistanut, päinvastoin. Oli sitten kotoisin Pääkaupunkiseudulta Helsingistä tai Pohjoisesta Sodankylästä, jokainen teki tarvittavat tehtävät oman ryhmänsä eteen luoden hyvän pohjan harjoituksen ilmapiirille. Huomasimme jokaisen olevan kuin kotonaan lumen ympäröivänä monelle uudenlaisessa ympäristössä. Unta ei moni saanut paljoa ensimmäisenä yönä, mutta seuraava päivä osoittautui jo positiiviseksi yllätykseksi. Harjoituksen alku kului tutustuessa yleisesti Vuosangan alueeseen, sekä hiihtokoulutukseen mukaan lukien odotuksen ansainneeseen hiihtohinaukseen. Lähes kaikki kokivat harjoituksen alun tapahtumat parhaimpina mitä tähän asti on harjoituksissa tullut vastaan. Ylikorostetusti eräs kurssilaisemme koki olevansa hiihtolomalla, jossa saisi yhdistettyä omia vahvuuksiaan uusiin kokemuksiin tukien oppimista.

Tiesimme harjoituksen olevan vuoden suurimpia, mutta ensimmäisenä päivänä vasta ymmärsimme harjoituksen todellisen laajuuden. Vuosangan harjoitus on selvästi yhdistelmä vankkaa ammattitaitoa ja loistavaa harjoitussuunnittelua. Olemme jakautuneet kahteen osastoon. Toinen puoli kurssistamme on ampuharjoituksessa ja toinen puoli taas taisteluharjoituksessa. Tiedämme unen tulevan tarpeeseen harjoituksessa, vaikka sitä on tarjolla varsin vähän. Oma toimintakykymme ja yhteishenkemme yksilöinä sekä koko kurssina tulee varmasti kehittymään merkittävästi harjoituksen myötä.

Kadetit Jaakko ja Kai

Varoupseerien Blogi

Kadettien Vuosangan ampumaharjoituksen turvallisuustoiminta vaatii usean eri alan osaamista. Harjoituksen turvallisuustoiminnasta kokonaisuudessa vastaavat harjoituksen varoupseerit apunaan ammattilaisia. Varoupseereiden päätehtävänä on johtaa ampuma-alueen varotoimintaa. Tähän liittyy alueen vartioinnin ja eristämisen toteutus, ilmatilan varaaminen ja varopuhutteluiden pitäminen.

Pelastustoiminnan johtaja vastaa harjoituksen omatoimisen varautumisen pelastustoiminnasta. Pelastustoiminnan johtajan avuksi on harjoitukseen nimetty harjoituksen riskiarvion mukainen pelastusryhmä. Harjoituksen pelastusryhmän tehtäviin kuuluvat muun muassa onnettomuuksia ja tulipaloja ennaltaehkäisevät valvontatarkastukset, opastus-, pelastus- ja sammutustehtävät sekä harjoituksen turvallisuustoiminnan kehittäminen.

Lääkinnällisen pelastustoimen johtaja valvoo lääkintähuollon varomääräysten mukaista toteuttamista, materiaalista valmiutta ja lääkinnällisen varohenkilöstön osaamista.

Liikenneturvallisuusupseeri valvoo harjoituksessa puolustusvoimien liikenneturvallisuuden säännösten noudattamista ja liikennekäyttäytymistä.

Palvelusturvallisuustoimintaa luonnehtii velvoite dokumentoida ja arkistoida ammuntoihin liittyvät suunnitelmat ja toteutus muun muassa erilaisten viestilokien ja ympäristön kuormittumisen seurannan muodossa. Koulutettaville kadeteille varotoiminta näyttäytyykin ampumasuunnitelmien yksityiskohtaisena tarkastamisena ja kehittämisenä, koordinaatiopuhutteluina, lomakkeiden täyttämisenä sekä erilaisten ilmoitusten ja tarkastusten muodossa. Palvelusturvallisuusorganisaation tuottamat vaatimukset ja korjaukset eivät ole itsetarkoitus: tehtävänä harjoituksessa toteuttaa suunnitellut koulutustapahtumat ja kehittää kaikkien osallistujien valmiuksia. Palvelusturvallisuustoiminnan tarkoituksena on varmistaa, että päätehtävä täytetään turvallisesti.

Varoupseerit