Taisteluharjoitus

Vuosangan harjoituksen taisteluvaiheesta olimme kuulleet karmivia tarinoita vanhemmilta kadeteilta. Hirmuisia pakkasia, valvottuja öitä, pitkiä hiihtoreissuja ja niukasti ravintoa. Odotukset eivät olleet hirveän hohdokkaat, mutta nuori upseerinalku ei ole moisista huhuista moksiskaan. Intoa puhkuen pakkasimme reput ja ahkiot taistelukuntoon ja aloitimme suksimarssin käsketylle majoituspaikalle. Ensimmäisellä miehellä ei aina edes latua ollut ja seuraavillekin se oli vain jälki hangessa jota seurata. Edes tähdet eivät valaisseet taivaltamme, mutta ennen aamuaurinkoa saavuimme määränpäähän. Aamuyöstä saimme kuin ihmeenkaupalla kasattua jäätyneestä kangasmytystä teltan, joka oli kotimme seuraavat 4 yötä. Sähkölämmityksestä haaveilu ei lämmittänyt tarpeeksi, joten jouduimme turvautumaan hieman työläämpään puulämmitykseen.

Päivät kuluivat erilaisissa taistelukoulutuksissa. Ensimmäisenä vuorossa oli tiedustelutehtävä. Kuunvalossa hiihtäen etsimme merkkejä vihollisen mahdollisesta ryhmityksestä ja toiminnasta. Apuvälineinä oli kahden henkilökohtaisen optisen sensorin lisäksi paremmalla pimeänäkökyvyllä varustettuja valonvahvistimia ja lämpökameroita. Tehtävä ei ollut helppo, mutta mukavuudenhaluisen vihollisen sytyttämä nuotio hehkui kirkkaana lämpökameran näytöllä jo kilometrin päästä. Keräsimme tiedot ja palasimme kotitukikohtaan valmistautumaan seuraavaan tehtävään.

Aamulla joukkueemme sai tehtäväkseen suunnitella ja toteuttaa väijytys. Asiantuntijan neuvojen ja paikan valinnan jälkeen aloitimme tehtävän valmistelut. Kaivoimme hankeen jokaiselle taistelijalle oman tuliaseman ja hiihdimme irtautumisladut valmiiksi. Seuraavan aamun koitteessa siirryimme asemiin odottamaan h-hetkeä. Vihollisen saattueen saapuessa kohdalle alkoi armoton tulitus ja porrastettu irtautuminen ennalta määritettyyn kokoontumispisteeseen.

Seuraavan koulutuksen aiheena oli oman tukikohtamme puolustuksen kehittäminen. Rakensimme lumesta taisteluasemat ja määritimme vartiopaikat, jotka olivat miehitettyinä ympäri vuorokauden. Saimme vihiä vihollisen liikkeistä oman yöllisen tiedustelumme ansiosta, joten vihollisen isku ei tullut yllätyksenä. Vartiomies havaitsi vihollisen hyvissä ajoin ja torjuimme hyökkäyksen onnistuneesti.

Viimeinen osio oli harjoituksen soveltava vaihe. Siinä pääsimme testaamaan koulutuksissa opittuja asioita ja soveltamaan niitä eri tilanteissa. Komppanian päällikkö käski ryhmille vastuualueet, joihin siirryimme, milläpä muullakaan kuin suksilla. Allekirjoittaneet ilmavoimien sekä merivoimien kadetit voittivat arvonnan ja pääsivät tiedusteluryhmiin, jotka majoittuivat maastossa eristyksissä yön yli ilman telttaa ja valmiita polttopuita. Osa ryhmästämme valvoi herkeämättä vastuualuettamme vihollisen liikkeiden varalta ja osa odotti suojassa valmiina toimintaan. Epäonneksemme kohdallemme ei osunut yhtään vihollisen osastoa, mutta pääjoukot onnistuivat torjumaan vihollisen iskun suojaamissaan kohteissa. Harjoituksen taisteluvaihe päättyi ja väsyneet taistelijat pääsivät hetkeksi latautumaan seuraavan viikon koitoksiin.

Teemu ja Joonas